Pysähdys

Olen kipuillut jaksamiseni kanssa jo pitkään ja miettinyt, mitä ihmettä teen loppuelämäni. Eräänä päivänä päätin soittaa TE-keskuksen uraohjauspsykologille, ja kun olin kertonut väsymykset ja migreenit ym., hän kehotti ihan ensiksi varaamaan ajan lääkärille. No, tiesinhän minä sen, ettei kaikki ole ihan kunnossa, jos työpäivän jälkeen ei jaksa väsymykseltään tehdä muuta kuin itkeä. Omalääkäri määräsi ensin kaksi viikkoa sairaslomaa, minkä jälkeen neljä viikkoa lisää. Kyllä ottaa tunnolliselle ihmiselle koville myöntää työntantajilleen - ja ennen kaikkea itselleen, ettei jaksa tehdä edes osa-aikatyötä. Luuseriolohan siitä tulee! Kuitenkin jossain syvällä sisimmässäni tiedän, että olen ihan hyvä ihminen, vaikken jaksakaan samaa tahtia kuin joku muu. Olen arvokas juuri tällaisena, empaattisena ja herkkänä (vaikka harvoin niistä ominaisuuksista maksetaankaan palkkaa).

Lauantaina olin hautajaisissa ja pidin siunaustilaisuuden aikana kädestä kiinni läheisensä menettänyttä ihmistä. Itkimme molemmat, mutta tiesin, että käteni oli tärkeä - minä olin tärkeä juuri siinä. Jos olisin samassa tilanteessa, tahtoisin, että joku pitäisi minun kädestäni kiinni. Muistotilaisuudessa lauloin Ystävän laulun. Rakas esikoispoikani säesti kitaralla.  Pääsin kuin pääsinkin laulun loppuun ilman itkua. Kun aloimme harjoitella esitystä, olin pystynyt laulamaan vain ensimmäiset neljä sanaa. Olin ylpeä pojastani. Saimme paljon kiitosta esityksestä, ja raskaan päivän jälkeen olin tyytyväinen, että olin voinut antaa jotakin itsestäni - ehkäpä helpottaa muiden oloa.

Nyt olen tässä pysähtyneessä tilassa ja mietin, mitä teen loppuelämälläni. Minulla kuitenkin on vielä elämä. Kun sairaslomani loppuu, minusta tulee työtön työnhakija. Jouduin lopettamaan yritystoimintani, jotta voin saada edes jonkinlaista toimeentuloa - nurinkurista, mutta niin se nyt vain on. Paljon kysymyksiä pyörii mielessäni. Mitä mielenkiintoista vielä löydän? Minkälaista työtä voin tehdä? Miten ansaitsen toimeentuloni? Tiedän, että minulla on vielä paljon annettavaa. Tämä pysähdys on vain tauko. Ehkä löydän jotakin hienoa, jota en ole osannut kuvitellakaan.